Mitä arvelet, paljonko ammattimaisen homekoiraohjaajan työstä on koiran käyttöä ja paljonko kaikkea muuta? Väitän, että yli 10% veikkaavat alan yrittäjät tekee työtään erittäin hataralla pohjalla, tai sitten puhumme kahdesta eri alasta. Miksi näin, siitä seuraavassa.
Kiinteistö on aina kokonaisuus, eikä sen toimintaa tai ominaisuuksia voida tarkkailla vain yhdestä näkökulmasta. Valitettavan moni alan yrittäjä piiloutuu työssään käsiä pesevän raportin taakse, koska kannanotto mihin tahansa asiaan edellyttäisi perehtymistä koiran ilmaisun syihin ja tätä kautta siihen mitä hän on tekemässä. Melko ristiriitaista jos mietitään asiaa siltä kantilta, että suuri joukko alalla toimivista yrittäjistä markkinoi itseänsä nimenomaan koulutuksen varjolla. Jos näin on, niin missä koulutus näkyy – kantaa ottamattomassa raportissako?
Väittämä ei tarkoita että koiranohjaajan tulisi tietää kaikesta kaikki, jokainen ymmärtää ettei se ole mahdollista vaikka ohjaaja olisi rakennusalan insinööri. Toisaalta pelkkä rakennusalan tietämyskään ei kanna kovin pitkälle jos koiran osuus, rakennusfysiikan ja ilmanvaihdon ymmärrys sekä homeen käyttäytyminen rakenteissa tuntuu aiheina vierailta. Aiheet ovat kuitenkin vaurioprosessin syntymisen sekä korjaamisen ja tätä kautta työn tekemisen jatkumon näkökulmasta välttämättömiä, vai oletteko kuulleet alasta jossa yrittäjä voi tehdä töitä tietämättä käytännössä mitä hän on tekemässä?
Koirankäytön etu on koiran hajuaistin ylivoimaisuus. Koiran nenä on tarkka, sen tietää varmasti jokainen eikä tätä kyseenalaista epäileväisinkään skeptikko. Keskustelu rotujen paremmuudesta voidaan unohtaa samantien, sillä kyse on loppujen lopuksi enemmänkin yksilöstä kuin rodusta. Tästäkin voidaan toki väitellä vaikka hamaan tulevaisuuteen, mutta eipä se sitä tosiasiaa muuta että tämän kaltaisella alalla kyse on enemmänkin koiran ominaisuuksista ja hajukuvan rakentamisesta kuin hajuaistin tarkkuudesta ohjaajan roolia unohtamatta. Itse näen alan suurimpana uhkakuvana osaamattomat ohjaajat – juuri nämä samat kaverit joiden mielestä homekoiraohjaajan työ on yhtä kuin koiran käynti kohteessa. Siihen kun lisätään häiriöherkkä koira jonka hajukuva ei ole selkeä, niin peli on selvä.
Oikeilla ominaisuuksilla ja oikein koulutettu koira on niin tehokas työkalu, että vauriokohtien paikallistaminen on usein työn selkeintä ja nopeinta osiota. Haastavan työstä tekee vauriokohtien analysointi, jossa on mietittävä asiaa paitsi rakennustekniikan, niin myös koiran hajuaistin hyödyntämiseen liittyvän rakennusfysiikan näkökulmasta. Tämä saattaa kuulostaa siltä että koiranohjaajalle riittä pelkkä koiran rooli, kunhan se mystinen ”joku muu” käy selvittämässä tilanteen loppuun. Periaatetasolla asia voidaan ajatella näin, mutta tilanteesta riippuen ongelman aiheuttaja saattaa löytyä vaikka ilmanvaihdosta, ympäristötekijöistä tai putken rikkoutumisesta. Onko se ”joku muu” paikalle tilattava taho ilmastointialan kaveri, rakennusmies vai sitten yksinkertaisesti se ”joku muu”? Olisiko kuitenkin järkevintä kouluttaa homekoiraohjaajia sen verran, että he pystyisivät paikalla olevana tutkijana toteamaan perustekijät joiden avulla selviäisi kuka paikalle tarvitaan…vai pitäisikö sekin vaihe ulkoistaa asiakkaalle?
Putkirikot on omien kohteidemme mukaan terveyshaitasta johtuvissa toimeksiannoissa hyvin harvinaisia ongelman aiheuttajia, mutta samalla ne on tietyissä piireissä yllättäen ensimmäisten selvitettävien asioiden joukossa. Eipä sillä, hyvähän niidenkin kunto on varmistaa. On rakennusinsinöörin suusta kuultu sellainenkin kommentti, ettei kohdassa X voi olla homeesta johtuvaan oireiluun liittyvää vikaa, koska kysessä on lämpimien tilojen väliseinä eikä tässä mene vesiputkia. Kommentti todistaa ainoastaan sen, että koulutus on titteli joka ei itsessään anna vastauksia. Vastaus edellyttää kokonaisuuden ymmärtämistä jota koulutuksen pitäisi toki lisätä. Suomi on siinä mielessä hassu maa, että täällä titteli ajaa osaamisen ohi ja vastuu annetaankin usein tittelille, ei tekijälle. Tämä johtaa tilanteeseen jossa ammattiylpeyden rajaa on helppo laskea.
